Pikapostaus aiheesta korpiklaani.

Korpiklaani iskee oman musiikkimakuni ytimiin juuria myöden. Jonkin sortin digi ihmisenä on korpiklaani ainoa bändi jonka levyt on tullut ihan ostettua hyllyyn viimmeisen 10vuoden aikana. Muu musiikki onkin kuunneltu juutuubista, spotifystä jne. Ne jotka eivät ole kuulleet korpiklaanista voivat käydä vierailemassa vaikkapa bändin kotisivuilla. Vilkaiskaa vaikkapa keikka kalenteria. Saatatte ehkä huomata että niin järjettömällä keikkamäärällä ei pojat voi olla kovin huonoja. Omalla mittarilla mitattuna on bändi kotimaiseksi poppooksi helvetin menestynyt kun 98% keikoista on jossain muualla kuin kotimaan kamaralla. Tulevana kesänä Korpiklaanin voineekin tavata nummirokista. KÄYKÄÄ KATSOMASSA. On ehkä paras live esiintyjä mitä itse olen toistaiseksi niin lyhyen mutta ah niin vaiherikkaan elämäni aikana nähnyt.

Mutta itse asiaan. Huomenna (vappuna ) julkaistaan korpiklaanin uusin levy joka kantaa nimeä noita.  Ennakkotilaajana sain levyn juuri hetki sitten hyppysiini. Nyt levyn kertaalleen läpi kuunnelleena en voi kuin kehua! Levyn äänimaailma on ihan omaa luokkaansa verrattuna edellisiin levyihin. Vaikka edelliset levyt ovat olleet tasaisesti jokainen edellistään parempia, niin nyt tuli sellainen lätty että tästä on vaikea enään parantaa. Sanoitukset eivät vielä ensimmäisellä kuuntelulla avautuneet kaikki kun kuuntelin haltioituuneena vain mahtavaa saundia.
Levyltä iski ytimiin asti haitarin ja viulun mahtava yhteistyö ja vihdoin ne istuivat muuhun musiikkiin hienosti eivätkä vieneet liikaa tilaa äänimaailmasta.

Nyt siirryn levyn kanssa autoon luultavasti istun autossa levyn kanssa seuraavan vuorokauden aikana 1000kilometriä (itte asiassa istun siellä vähän reilu tonnin kun lähden vappuajelulle toiselle puolelle suomea) ja kerron reissun jälkeen lisähuomioita levystä kun olen sitä oikein ajan kanssa kuunnellut.

Kirjoitellaampas taasen asiaa.

Skootterin perävaunua onkin nyt tullut testattua kahteenkin otteeseen.
Testaus yksi suoritettiin 20kilon kuormalla ja ennen renkaiden pinnausta (rihtausta). Ensimmäisessä koeajossa tuli tehtyä muutamia huomioita. Soratiellä ajettaessa täytyy jonkin verran väistellä isompia monttuja ja kuoppia, kärryssä kun ei ole jousitusta niin se tuppaa jonkin verran hyppimään kuopissa. Pomput on toki melkoisen pieniä ja lähinnä huolena on se että kyydissä olevat oluet tuppaavat vaahtoamaan avatessa. Ajossa tuli huomattua myös se että kun kuoppia väistelee tulee välttää skootterille tyypillisiä s-väistöjä eli niin sanottuja vastaheittoja, kärry kun tuppaa tekemään mutkat jonkin verran jyrkempänä. Kestopäällysteelle kun pääsi alkoi projektin onnistuminen näkymään tosissaan. Kärry tulee perässä kuin juna. Skootterissa itsessään ei tiedä ollenkaan kärryn olemassa oloa, kiihtyvyys ja nopeus ei heikentynyt kärryllä käytännössä ollenkaan. Kiihdyttäessä tai jarruttaessa ei kärry ahdistele ollenkaan vaan tulee nöyränä perässä. Ainoa oikeasti negatiivinen huomio ensimmäisellä testiajolla oli kärryn renkaat. Kun kärryä veteli pikitiellä tuli kärry 40 kilsan nopeuteen asti (todellinen 30kmh, mittariheittoa 10kmh) todella hienosti, mutta kun nopeuden nosti sinne 50-55kmh alkoi kärryn renkaat vipattaa sivuttain melkoisesti. Itse skootterissa ei vieläkään tuntunut mitään vaikka kärry vatkasi sivuttain kohtalaisen rajusti, mutta kun katsoi taakse päin niin näki että vatkaus oli melkoista. Ei muuta kuin kotiin ja renkaat irti ja rihtaukseen.

Vanteiden pinnauksen suoritti paikallinen pitkänlinjan pienkonekorjaamo. Korjaamoa pitävä serkkupoika teki pinnauksen edukkaasti ja huolella. Aavistuksen renkaisiin jäi selkäheittoa vanteen hitsaus sauman kohdalle, mutta muuten niistä tuli aika hyvät. Renkaat konttiin ja kotiin. Rattaat alle ja kiireesti koeajo numero kakkosta suorittamaan. Koeajo keliksi sattui kevätmyrsky ja sivutuulta oli vähintäänkin riittävästi. Joten koeajo2 olikin kohtalaisen haastava. Kuitenkin koeajo tuli suoritettua ja tyytyväisyyskerroin nousi jälleen. Nyt kärry tuli perässä kuin venäläinen panssarivaunu lujasti ja vakaasti. Renkaiden puistaminen ja vipatuskin näytti jääneen pyöräkorjaamon rihtauspukkiin.

Lisää koeajotuloksia tulee jahka kelit paranee ja pääsee suorittamaan lisä ajoja.

Jatketaampas projektikertomusta.

Kärry oli vihdoin saatu kuosiin ja pääsi suunnittelemaan tosissaan vetokoukkua. Omat haasteensa koukun teolle aiheuttaa paino, tukevuus ja se ettei mopediin saa tehdä ylimääräisiä kiinnityspisteitä. Eli koukku pitää kiinnittää olemassa oleviin reikiin tai pultteihin. No nyt kaikille kiina skootteriin koukkuasuunnitteleville vinkki. Tyhjät 8,5mm reijät löytyvät rungosta tankin kiinnikkeistä. Ovat siinä kuin tarjottimella. Kun reijät löytyivät alkoi kauhea lattaraudan paukuttelu. Koukun runkona käytin 40mm x 3mm vahvuista “rakenneteräs” lattaa. Latta maksoi paikallisessa rautamarketissa noin 5€ pituutta pätkällä löytyi 2m. Itse koukun teosta jäi jälleen projektikuvat vähiin. Yleensäkkin tahtoo olla ettei projekti kuvia kerry silloin kun työstää. Mutta käytännössä taivuttelin, hitsailin ja taoin lattarautaa kohtalaisen paljon että sain haettua sopivan linjan koukulle ilman että se ottaisi katteisiin, pakoputkeen, vilkkuun lokariin, jne jne jne kiinni. Välihuomiona mainittakoon että kesken projektin vanha ja uskollinen muutaman euron ruuvipenkki antautui ja jouduin hakemaan uuden penkin.
Kuvassa näkyy aavistuksen huonosti itse koukku mutta jospa tuosta saisi ideaa. Kaikki hitsaukset suoritettu uskollisella puikkohitsillä. Suurimman haasteen teolle asetti se että kaikki kulmat ja väännöt piti suunnitella niin että tulee pieni jännite koukkun, jolloin turhat heilumiset jäävät valmiissa koukussa pois. Nyt joku vääräleuka rupeaa puhumaan raudan väsymisestä jne jne. Heille voinen sanoa että hitsauksia on suoritettu työkoneiden vetoakseleista lähtien jotka ovat tänäkin päivänä kovassa työkäytössä. Joten kokeilkaa itte hitsata yksikin vetari kolmesta eri palasta niin että kestää ja tulkaa sitten keskustelemaan skoden koukun kestävyydestä.
(edellinen lausahdus sisältää tarkoituksen mukaista provosointia)

Kärryn kiinnitykseen käytin M10 osakierre pulttia. Pulttiin suunnittelin ns. jatkomutterin.
Pultti mutteriin paketti pylväsporaan ja keskelle 3,5m reikä sokkaa varten. koukussa on kärryn “vetokidan” ylä ja alapuolella työkalukumiset prikat jotka vähentävät turhia kolinoita kivasti.

Seuraavaksi onkin sitten kunnolliset koeajot. Sikäli mikäli kerkeän ja jaksan päivittelen koeajojen tuloksia tänne.

Perävaunua skootteriin on askaroitu ahkerasti aina kun jouto aikaa on ollut.

Projektin aloitin itse perävaunun rungon suunnittelusta. Ensimmäisenä ajatuksena oli tehdä runko alumiinikulmalistasta ja vuorata se kennolevyllä. Näin tehden kärrystä olisi tullut varmasti melkoisen kevyt. Mutta kun impulsiivinen kaveri on kyseessä ei ole aikaa lähteä isolle kirkolle ostamaan kulmalistoja. Niimpä tupakoin pihalla ja mittailin tonttia. Yhtäkkiä lähes kompastuin hangesta törröttävään kärryn runkoon. Hetimmiten piti kaivaa lapio esille ja nostaa runko ylös hangesta. Rungoksi tulikin sitten klippon ruohonleikkurin työntöaisa. Aisa on soppelisti kolmion mallinen, paksumpaa rautaa kuin nykyrimpulat ja yllättävän kevyt (painoa vain 1,69kiloa).

Nyt olikin runko löytynyt. Piti rueta suunnittelemaan renkaita alle. Kalavaaka kouraan ja taas pihalle tupakoimaan. Siinä tuli tupakoidessa punnittua: mönkijän renkaat, kottikärrynrenkaat,  moponrenkaat, polkupyöränrenkaat ja lastenpyöränrenkaat. Punnitusten nojalla tulin siihen tulokseen että renkaat täytyy olla jotkut pyörän renkaat tai vastaavat. Painoraja kun on kokonaisuudessaan vain sen 44kiloa niin kärry pitäisi saada mahdollisimman kevyeksi ja tietysti halvalla. Ensimmäinen ajatus oli saada kärry jäämään alle 20kilon. Polkupyörän renkaita pyöritellessäni totesin että niissä on kaksi huonoa puolta. eivät kestä hyvinkään pinnattuna vääntöä pitkässä juoksussa, eli pitäisi olla tautisen hyvin suora ja tasapainoinen kärry. Toinen ongelma pyörän renkaissa on akseli, en millään halunnut rueta rakentamaan haarukoita renkaita varten vaan ajatuksena oli saada yksi yhtenäinen akseli mihin renkaat saisi kiinni ja muttereilla kiristys. Lopulta auto alle ja paikalliseen sekatavaramarkettiin tonkimaan ja tekemään löytöjä. Koppasin marketin omistajaa hihasta kiinni ja kysäisin notta olisiko hänellä hyviä pinnavanne tyyppisiä renkaita.  Hän sitten ohjasi rengasosastolla ja sieltähän löytyikin 18″ ponikärrynrenkaat. Niitä sitten tutkiskelin ja pyörittelin aikani. Renkaat vaikuttivat yllättävän hyvältä. Painoa oli toki 2,48kiloa kappaleelta mutta en huolestunut vielä siitä. Renkaissa oli vielä sellainen hauska puoli että niissä oli laakerit paikallaan joissa sopivasti 16mm akselin reikä. Renkaat kainaloon hintaa parisen kymppiä kappaleelta. Kiireesti kotiin suunnittelemaan akseli. Ja kappas sopiva akseli löytyikin varastoni periltä aikaisemmista projekteista yli jäänyt 16mm vedetty akseli kourassa puntaroimaan yhteispainoa. Näin löytyi kertapaukulla akseli ja renkaat.
Kuitenkin renkaiden kohtalaisen huono ja väljä laakerointi ajatti paikalliseen laakeriparatiisiin, sieltä löytyikin hyvälaatuiset kuulalaakerit hintaan 3€ /kpl. Ainut miinus laakereissa oli että sisähalkaisija olikin vain 15,8milliä. Mutta tekijämiehellehän tämä ei ole mikään. akseli kainaloon laakeri taskuun ja sorvaamaan. (onneksi on käyttöoikeus sorviin, kun harrastaa kannattaa hommatta laaja kaveripiiri niin ei tarvitse kaikkea ostaa itselle) Sorvissa sitten huomattiin että tuo 16mm vedetty akseli on kyllä ihan ok tavaraa mutta sen verran pehmeää ettei siihen saanut sorvattua vaatimukset täyttäviä kierteitä.  Jälleen autoon ja paikalliseen rautaparatiisiin. Sieltä löytyikin sitten sopivasti 12,9 kovuuden osakierrepultit mallia m16 ja vieläpä kuusiokannalla. Pulttien kanssa takaisin sorviin. ensin sorvilla pultin kantaan pyöreä kolo, sitten tyhjää osaa kympin verran pienemmäksi että laakerit menevät sopivasti paikalleen. Akseli sorviin, akselin pään ohennus pultin koloon sopivaksi, lämpösovituksella akseli ja pultit yhteen, päälle mikki sauma. Nyt olikin akseli valmis ja omat laatuvaatimukset täyttävä.

Tässä kohtaa täytyy mainita että kaikkien osien kestävyys on testattu 90kilon elopainolla päällä hyppimällä. Nyt pääsikin hahmottelemaan akselia ja runkoa toisiinsa.

Kuva ennen sorvausta.
Akselin liitin runkoon ensin pulttaamalla m6 pultilla jotta ne pysyvät tällissä. Päälle vannotin ympäri asti sauman puikkoinvertterillä. Lujasti tuntui kiinni tarttuvan. Kuitenkin tässäkin vaiheessa tuntui painoa kertyvän tolkuttoman paljon. Sitten syttyikin lamppu. Mikäs on kumien tilanne. Kumit pois vanteelta ja puntari kouraan, kappas painosyöppö löytyi. Ponikärryn päällykumi sisäkumeineen painoi 1,5kiloa kappale. Mielestäni se on aikas paljon. Kiireesti netin ihmeelliseen maailmaan etsiskelemään uusia kumeja. Voinen sanoa että pyörän kumeja on jokalähtöön mutta 18″ on harvinaisempi koko. Onneksi kuitenkin kumit löytyivät kohtalaiseen 5€ kpl hintaan työmatkanivarrella olevasta tavaraparatiisista. Uudet kumit puntariin ja kappas painoivat sisäkumeineen vain 400g eli painon pudotusta tuli toista kiloa per rengas.
Nyt runko painoikin renkaineen akseleineen päivineen vain 6,7kiloa mikä on mielestäni siedettävä paino. Päälle pitikin seuraavaksi rueta suunnittelemaan tavarankuljetukseen sopivaa laatikkoa. MIetein vieläkin kennolevyä ja alumiinikulmia. Kuitenkin laiskana unohdin sen hetkeksi ja rupesin penkomaan nettiä. Mielessä kävi kovamuoviset matkalaukut, mutta ne ovat kalliita ja painavat yli 5kiloa kappale. Mietein jos minkälaista laatikkoa kun paikallisen tavarahypermarketin tarjouslehdykästä bongasin 100l kannellisen muovilaatikon. Siltä seisomalta nokka kohti markettia ja puntarin kanssa tutkimaan tarjous laatikkoa. Halvasta hinnastaan (alle 20€) huolimatta laatikko tuntui melkoisen jämäkältä ja yllättävän kevyeltä. Laatikko painoi kansineen vain 3,5 kiloa. Ihmiset katselivat kummaksuen kun kalavaaka kourassa puntaroin kaikkea vastaan tulevaa. Laatikko lähti kuin lähtikin mukaan pienen puntaroinnin jälkeen. Kiireesti kotiin suunnittelemaan ja sovittelemaan.

Laatikko istui kuin nakutettu rungon päälle. Seuraavana pohdintaa aiheuttikin muovisen laatikon kiinnitys kärryn runkoon. Kiinnitys ratkaisuksi hakeutuikin lopulta putkikiinnikke pannat. Ne ovat helppoja, keveitä ja kestäviä. Tässä välissä runko piti hioa ja maalata. Maalien kuivuttua huitasin boksin kiinni ja sai rueta suunnittelemaan heijastimia. Lakipykälien takia piti etu ja takaheijastimille tehdä pleksistä spaserit joilla heijastimet sai tuotua boksista sivuille päin. Etu ja takaheijastimet kun eivät saa olla 10senttiä kauempana kärryn reunasta.  Heijastimet tulikin soviteltua paikalleen ja pääsi suunnittelemaan vetokoukkua.